Niin se vaan vanhenee...

Joo eli tuo meidän Kaneli täytti tuossa 15.9 VUODEN<3 Se on kasvanut hurjaa vauhtia ja aika on mennyt kyllä hurjan nopeasti :) Poika painaa jo melkein 6kg ja ruokahalu kasvaa vaan painon noustessa! Tuossa heinä elokuussa vaihdettiin ruoka royal caninista acanaan, koska kaneli tuntui okentelevan koko ajan ja nyt acanan kanssa se on oksennellut paljon vähemmän, mitä nyt pari päivä sitten pullauti kaikki ruuat pihalle. Ulkona on käyty melko ahkerasti, mutta nyt sadekelien tultua sinne ei oikein olla päästy, koska ensinnäkin siellä on kylmä ja kaneli ei oikein innostu ajatuskesta, että se kastuu.

Kaneli lähettää myöhäisiä haleja ja onniteluita veljilleen! ;) Se on ollu joskus pieni<3...

Lomatunnelmia

Kaneli se vaan kasvaa ja komistuu -yhä edelleen. Painoakin on jo mukavat 5.1 kg. Kesän koittaessa on komistus päässyt ulkoilemaankin enenevässä määrin. Valjaat ja kaulapanta ovat olleet kovilla, kun naru on Kanelin mielestä ollut auttamattomasti liian lyhyt ja "ruoho olisi ollut huomattavasti vihreämpää aidan takana". Muutaman kerran onkin karkulaista haettu pensaiden ja istutusten kätköistä -onneksi kuitenkin omalta pihalta..

Juhannuksen aikoihin pääsimme nauttimaan muutaman päivän lomasta mummolassa, kissoinemme päivinemme. Kanelin kaveri, cornish rex poitsu Jeti, oli myös samaan aikaan mummolassa ja siitäkös se riemu ratkesi!? Kanelilla ja Jetillä oli ensimmäisinä päivinä hieman näkemyseroja siitä, mikä on leikkiä ja mikä ei. Kaneli seurasi Jetiä kuin hai laivaa ja meni selälleen Jetin eteen ja mitä siitä seurasikaan: Jeti räppäsi tassulla naamaan. Sittenpä sitä jo pyörittiinkin lattialla yhdessä kerässä jne. No, seuraavaksi sitä jo taas juostiinkin mummolan taloa päästä päähän ja matot oli rullalla, mikä milläkin seinällä.  Ja mummi tykkäsi.. :) Vähitellen kuitenkin poikien välille alkoi löytyä yhteinen sävel. Kaneli odotteli aamuisin pesuhuoneen ovella, jossa Jeti vietti yönsä, Jetin "vapauteen" pääsyä. Ovella jo sitten nuuhkittiin toinen toistaan ja sitten taas -juostiin. Nyt kylläkin sulassa sovussa ja rinnatusten.

Ja mummolassahan tietysti myös ulkoiltiin. Luvassa oli hurjasti uusia hajuja ja pensaiden alusia tutkittavaksi. Mummin kukat olivat kyllä kaikkein eniten IN ja taas mummi tykkäsi.. :) No, loma loppui aikanaan ja koti ja arki kutsuivat. Kaneli oli aivan hukassa ensimmäisten kotipäivien aikana: kierteli ympäri huushollia ja maukui sydäntä särkevästi. Kaveria ei kuitenkaan löytynyt.. Sittemmin Kanelikin on tyytynyt osaansa meitin "yksinäisenä sutena" ja viihtyy paremmin kuin hyvin sylissä ja vieressä nukkumassa -kuten on tehnyt koko pienen ikänsä! :)   

 

Kanelin näyttelyura alkoi..

Joo eli Kaneli oli RUROkin näyttelyissä pääsiäisenä 24.4. Vietiin kissa ensin aamuyöllä 4 aikaan Juvalle mistä Mirka poppoineen sen sitten haki. Meinattiin kyllä myöhästyä, kun kissa ei millään suostunut menemään boksiin ja siinä sitä ainakin kymmenen minuuttia yritettiin tunkea, kunnes se luovutti. Matka sujui kyllä ongelmitta. No, lopulta päästiin Juvan abc'lle ja siinä se sitten haikein mielin jätettiin Mirkalle ja lähdettiin ajamaan takaisin kohti Savonlinnaa.

Ensinnäkin, ISOT KIITOKSET Hannalle kun otti Kanelin sinne! :) Kaneli oli siis Sidorovan pöydällä. Kaneli oli ollut sitten hieman isompi kuin muut junnut, niin se oli aiheuttanut pientä hilpeyttä, kun tuomari ei ollut meinannut uskoa että Kaneli on vielä luokassa 11 :D Kaneli sai paaljon kehuja silmien väristä, koosta ja hyvistä pointeista. Kissalla on kuulemma liikaa massaa ja korvat voisivat olla hieman isommat. Kaneli sai EX1 ja kutsun TP valintaan, jossa se sitten hävisi Sultsinan Itätuulelle.

Kaneli oli käyttäytynyt kuulemma toooosi hyvin ja ei ollut pelänny yhtään tuomareita ja hälinää. Siitä on kasvanut kyllä rohkea poika<3 Haettiin Kaneli sitten joskus kahdeksan aikoihin Juvan abc'ltä. Suuret kiitokset myös Mirkalle, joka kuljetti Kanelin Helsinkiin ja takaisin! :) Olis menty myös niihin ISROKin näyttelyihin Siilinjärvelle, mutta tuo konfirmaatio sattui huonosti samalle viikonlopulle, niin meni nuo suunnitelmat vähän penkin alle. Kyllä niitä näyttelyitö kuitenkin toivon mukaan tulee myöhemminkin, niin jos niihin sitten yrittäis päästä ;)

kuvat © Anne Kupiainen

Sitten hieman muita kuulumisia.. Kaneli on kasvanut taas vähän ja ruskeat osat ovat tummuneet hieman. Erilaisia temppujakin ollaan opeteltu ja Kaneli osaakin jo melkein pyytää. ulkona on käyty ahkerasti ja Kaneli on aina valjaissa, ettei se satu vahingossa karkaamaan säikähtäessään jotain. Käytiin taas mummolassa tuossa 13.5 ja Kaneli ei pelännyt paljoakaan tällä kertaa uutta paikkaa. Otin tuossa myös yks päivä uusia kuvia. Kaneli on myös lihonut melkein 200 grammaa.

Kuulumisia pitkästä aikaa!

Kaneli on kasvanut tässä kuukauden aika hurjasti ja se on saanut selkäänsä enemmän ruskeaa väriä. Ulkonäkökin on hiukan muuttunut ja herra painaakin jo huimat 4,1kg, eli se on lihonut melkein kilon edellisestä päivityksestä. Temppuja on harjoiteltu ja se osaakin kovan tuskan ja työn jälkeen istua. Kyllä tuota harjoiteltiin jonkun aikaa, mutta kyllä Kaneli sitten lopulta ymmärsi jutun jujun ;) Sitten ne namit meni loppumaan ja sen seurauksena on se opetteleminen jäänyt vähän vähälle..

Kaneli on oksennellut jonkun verran, enimmäkseen noiden Royal Caninin märkäruokien jälkeen, mutta osasyynä saattaa olla myös naruverhot, mitä se syö aina kun silmä välttää.. Ollaan kokeiltu kissankarkotteita ym. mutta ei noista ole ollut oikein mitään apua, herra sen kun vaan jatkaa verhojen jauhamista. Nyt sitten ollaan ruvettu antamaan sitä märkäruokaa kolmessa osassa, niin on tuo oksentelukin jäänyt vähän vähemmälle. Yhden köynnöksenkin se on jo ehtinyt melkein tuhota, ja melkein joka aamu lattialta löytyykin märkiä ja revittyjä lehtienpaloja. Pari kertaa ollaan juostu suihkupullon kanssa perässä ja suihkautettu tarpeen tullen herraa, ja sitten se luikkiikin pakoon sängyn alle.

Ohessa on muutama kuva Kanelista ja sen ruskettumisesta :)

Pakkaset paukkuu!

Joo eli täällä sitä yritetään tän kissan kanssa pärjäillä -20* pakkasessa.. Katti on kerennyt tässä meillä olon aikana lihoa kilon, eli painaa tällä hetkellä 3kg ja risat. Hyvin tuo ainakin syö, että siinä ei ainakaa ole ongelmaa :) Kaneli juoksee aina jalkoihin, kun tuon niinsanotun ruokakaapin oven avaa.

Nykyään Kanelin lempipuuhaa on huonekalujen raapiminen ja tuo niskan päällä ratsastaminen. Siellä se aina keikkuu kun pedataan sänkyjä tai laitetaan ruokaa x) Huonekalujakin se tykkää raapia, vaikka tuo puukin olisi tuossa sitä varten.. Siinä sitä sitten komennellaan ja opetetaan raapimaan sitä omaa puutaan.

Noutaakin kissa osaa :3 Aina aamulla kun herää ja avaa oven, kissa juoksee lelu suussa vastaan. Siinö sitä sitten heítellään ja kissa sen vain aina tuo takaisin heitettäväksi.. :D Oviakin se on oppinut avaamaan.. Ensin se juoksee ovea kohti ja hyppää kahvaa vasten, mistä seuraa se, että ovi aukeaa ja kissa pääsee omin nokkineen vapauteen! Sitten se yöllä tulee vierreen kehräämään, mikä häiritsee aika kivasti :p

Hyvin on tässä nämä ensimmäiset pari kuukautta mennyt tän katin kanssa, ja monelle sen kommeluksellekin on saatu nauraa :D Pari haavaakin on leikkien seuaruksena saatu, mutta niihin tottuu :)

Ohessa pari kuvaa niskamatkustelusta ja tämmösiä perusnormikuvia ;)

Normiviikko!

Totta tosiaan :D Ei oo nyt pahemmin mitään erityisiä puuhailtu, mutta pari kommellusta tuo Kaneli on saanut jo aikaan..

Sovittelimme tuossa pari päivää sitten Kanelille sitä sen hienoa ISOA vaaleansinistä takkia ja se nyt oli vähän reilun kokoinen... Pari kertaa se kompastui siihen ja kaatui kyljelleen, mutta kyllä se sitten oppi sen kanssa liikkumaan. Ei varmaan käytetä sitä ennen kuin tuo riiviö kasvaa, koska se on aika koomisen näköinen hukkuessaan siihen ;D Laitan siitä tässä kuvia, kunhan jaksan ensin siirtää ne tähän ylihitaalle koneelle.

Kanelilla onkin sitten upouusi harrastus..! Se kiipeilee ja hyppii verhoissa ja on jo saanut revittyä ne puoliksi alas.. Kaneli tykkää tunnetusti pomppia, joten se hyppii telkkarin päältä sänkyyn, hyppää takas telkkarin päälle ja sitten riennetään jo toiseen sänkyyn pomppimaan. Raapimapuussaan se tykkää kiipeillä ja sitä se raapii mielellään muiden huonekalujen ohella :D Se myös syö pehmolelujen karvaosia ja oksentelee siten sen jälkeen niitä karvapalloja minkä suinkin ehtii... :I

Tässä nyt on leikkailtu kynsiä sun muuta ja Kanelihan vihaa tuota kynsien leikkuuta.. Se kiemurtelee ja mouruaa ja yrittää kiivetä niskanpäälle, mutta me päättäväisesti otamme siitä lujasti kiinni ja hieromme massua, niin se rauhoittu hieman :) Harjaamista Kaneli rakastaa, mutta joskus se ei vain haluaisi tulla harjatuksi. Välillä kun ottaa harjan esille, se tulee pyörimään jalkoihin ja Kanelilla on aivan ihana kehräämisääni vai mikä lie :D <3

Suunnitelmia, suunnitelmia.. joo eli olen tässä miettinyt että tuon Kanelin voisi totuttaa tässä lähiaikoina varovaisesti tuohon rakkaaseen ystäväämme veteen. Ei se siitä näytä piittaavan kummemmin, paitsi välillä se sitten juoksee karkuun kun hanan laittaa päälle. Sitten tässä on suunniteltu, että Kaneli lähtisi tuossa joskus käymään näyttelyissä, niin hieno kissa kun se on <3 :) Joo ei tässä varmaan muita suunnitelmia ollut... Tai ei ainakaan nyt tule mieleen :D Voisi tuota Kanelin sukupuuta ottaa vähä esille jossakin vaiheessa, niin kaikki ihmiset saavat nähdä Kanelin kauniit sukulaiset ja vanhemmat!

Niin ja rekisterikirja tuli 7.1 :) Nyt on ilo ja onni kun kissa on oma <3

Hupsista keikkaa!

Joo en oo kerenny enkä jaksanu kirjotella tänne blogiin vähään aikaan, mutta nyt otin sitten itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan maailman pisimmän blogimerkinnän, ainakin melkein...

Aloitetaan vaikka tuosta joulusta! Eli vietimme koko joulun mummolassa ja lähdimmekin ajelemaan sinne sunnuntaina 20.12. Aluksi Kaneli ei oikein halunnut mennä sinne boksiin, mutta kyllä se sitten lopulta saatiin sinne. Alkumatka meni loistavasti, Kaneli vain nukkui, mutta puolessa välissä se sai jonkun ihme kohtauksen. Se raapi ja puri kaltereita ja olisi halunnut väkisin pois sieltä boksista. Siinä sitten me takapenkkiläiset yritettiin rauhoitella sitä ja lopultahan se sitten nukahti uudestaan. Loppumatkasta se teki saman, mutta saatiin se kuitenkin rauhoiteltua. Hyvin Kaneli muuten kotiutui sinne mummolaan. Heti seuraavana päivänä se jo juoksenteli kuin päätön kana ympäri taloa ja ramppaili mummin sekä ukinkin sylissä. No sitten parin päivän päästä taloon tuli toinen kissa, Jeti. Ekana kun ne tapas Kaneli oli selkä kaarella ja karvat pystyssä sähisemässä Jetille ja Jeti reppana pelkäsi tätä pienen pientä ilmestystä. Jeti kun on seitsemän kuukautinen Cornish Rex.. Siinä ne sitten juoksenteli ympäri taloa, Jeti melkein häntä koipien välissä. Sitten kun Jeti huomasikin olevansa isompi, se räpsäytti Kanelia pari kertaa tassulla ja hyppäsi päälle, mutta Kaneli osasikin välillä puolustautua. Loppu ajasta ne olisi sitten voineetkin kaverustua, mutta Jetin piti lähteä kesken kaiken pois.. :( Loppuaika mummolassa olikin sitten rattoisaa ja sunnuntaina suuntasimmekin jo kohti kotia!

Tässä sitä on sitten vietelty normaalia elämää joulun jälkeen ja ei se Kaneli pelänny rakettejakaan ollenkaan :)